What a Wonderful World: Wonderland

Olen kyllä maailman paras tässä blogin pitämisessä. Jokaisen uuden päivityksen välissä on varmaan kuukausi aikaa...No se siitä, tässä on tosiaan tapahtunut vaikka mitä, esimerkiksi ollaan asuttu neljässä eri osoitteessa, päädytty Brisbanesta Gold Coastille, hommattu Super Passit kolmeen eri teemapuistoon (kyllä, olemme kakaroita..), vietetty ystävänpäivä ja Eliisan synttärit täällä sekä tietysti oltu rannalla!

Tykkään ihan hirveästi Gold Coastista, tämä on sopivan kokoinen paikka ja sitten vieläpä meren rannalla. En kuitenkaan haluaisi ehkä asua täällä, tämä kuitenkin tuntuu niin lomakohteelta, että missä sitä sitten lomailisi, jos asuisi normaalisti tällaisessa paikassa? Brisbane on taas sellainen paikka, jossa voisin mielelläni asuau, juuri sopivan kokoinen kaupunki, eikä rannallekaan olisi kuin n.puolentoista tunnin ajomatka. Olenkin tämän matkan aikana tajunnut vielä paremmin (oon kyllä aina ollut tätä mieltä!!!) että sovin paremmin isoon kaupunkiin. Tunnen vaan oloni paljon kotoisemmaksi, kun on hiiieman enemmän ihmisiä ympärillä.

On kyllä ihan uskomatonta ajatella, että meillä on enää 5 viikkoa tätä matkaa jäljellä! Aika on mennyt aivan älyttömän nopeasti, vastahan me oltiin ensimmäistä päivää Canberrassa, vastahan me vahdittiin Nikaa ja Louiea ja vastahan me tultiin Brisbaneen, mutta siitäkin on mennyt jo reilusti yli kuukausi. Nyt lähti jopa jo kolmas viikko käyntiin Gold Coastilla, eikä me täällä enää olla kuin tämä ja ensi viikko, sitten n.viikoksi Melbourneen, muutamiksi päiviksi Canberraan, viikoksi Sydneyyn ja sitten Suomeen. Toisaalta ihanaa mennä takaisin Suomeen, kun näen taas kaikki rakkaat; perheen, sukulaiset ja ystävät! Toisaalta taas olisi ihanaa jäädä pidemmäksi aikaa, kun olen niin rakastunut tähän maahan, sen ilmastoon ja ystävällisiin ihmisiin. Tulen ikävöimään Australiaa niiiiiiin paljon, ainakin tällä hetkellä tunnen katkeruutta siitä, että jotkut saavat oikeasti asua tällaisessa paratiisissa ja mä olen täällä vaan käymässä.

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että en ehkä edes halua elää koko loppuelämääni Suomessa, mutta katsotaan sitä sitten, kun olen saanut koulut käytyä. Ulkomailla asuminen ei kuitenkaan olisi mikään helppo päätös, koska sitten rakkaita näkisi luonnollisesti harvoin ja on Suomessa niin paljon hyvää, kuten ilmainen koulutus, kouluruoka ja terveydenhoitokin on taattu kaikille. Ja kyllä mä kylmistä ilmoistakin välillä tykkään, mutta syksyä ja loskaa ja räntää inhoan! Ja talven pimeyttä. Ja tietysti olen identiteetiltäni suomalainen, kyllä kannatan aina Suomea kaikissa urheilukisoissa, (esim. Olympialaisissa, joita on nyt tullut katsottua viime päivinä, kun asumme suomalaisen pariskunnan luona...) vaikka en nyt mikään suurin urheilukisojen katsoja olekaan. Lisäksi tiedän, että ulkomaalainen ei voi koskaan sataprosenttisesti sopeutua toiseen kulttuuriin, esimerkiksi aksentti tulee aina olemaan, ellei sitten muuta ulkomaille ihan pienenä. Ja aina on ihmisiä, jotka katsovat pahalla heitä, jotka ovat muualta kotoisin, sille tosin ei voi mitään ja se on vain kestettävä. Onneksi minun tuskin tarvitsee huolehtia ainakaan Australiaan muutosta, sillä tänne on suht vaikeaa päästä vakituiseksi asukkaaksi, minun pitäisi suunnilleen työskennellä diplomaattina (not gonna happen) tai sitten mennä naimisiin, joten minulla on tasan 4 viikkoa ja 6 päivää aikaa löytää aviomies. Taidan siis tyytyä siihen Suomeen.

Tähän loppuun miljoona kuvaa viimeisen kuukauden touhuista!