tiistai 10. joulukuuta 2013

See you!

Kaikki päivät täällä eivät ole ilontäyteisiä. Viime aikoina on itseasiassa ollut todella surullista, sillä tätini mies kuoli kaksi viikkoa sitten. Eilen olimme hänen hautajaisissaan. Kuolema ei tullut sinänsä yllätyksenä, koska Alexilla oli ollut syöpä jo kesästä asti, mutta kuitenkin hän lähti nopeammin kuin kukaan osasi kuvitella. Itselläni oli loppuun asti pieni toiveikkuus jäljellä, ehkä hän siitä vielä paranee, kun hänellä oli niin suuri halu elää. Kaikki maailman toiveetkaan eivät auttaneet, ainoa keino lohduttautua on tieto siitä, että Alex ei kärsi enää.

Olen iloinen siitä, että muutimme matkasuunnitelmiamme hieman ennen Australiaan tuloa. Meidän oli tarkoitus olla ensin kuukausi Sydneyssä ja sitten vasta mennä Canberraan. Onneksi teimme muutoksen, ilman sitä en olisi enää nähnyt Alexia. En tuntenut Alexia kovin hyvin, näin hänet vain kolme kertaa, kahtena kesänä Suomessa ja nyt Australiassa. Minua harmittaa todella paljon, etten ikinä oppinut tuntemaan häntä paremmin, hän oli niin positiivinen ja elämänmyönteinen ihminen. Hän halusi viimeisinä päivinäänkin elää mahdollisimman normaalia elämää, yhtenä päivänäkin yllätimme hänet imuroimasta, vaikka se nyt olisi ollut viimeinen asia, jota hän olisi niin sairaana saanut tehdä! En ole vieläkään sisäistänyt sitä, että Alex on nyt poissa, en vaan saa sitä päähäni. Tiedän, että hän on kuollut, mutta en vain tajua sitä. Luulin, että hautajaisissa viimeistään tajuaisin ja itkisin, mutta ei siinä niin käynytkään. Kyllä minulle tietysti tulee haikea olo, kun ajattelen häntä, mutta eiko minun pitäisi olla surullisempi? Ehkä kuolema on vain niin vieras asia minulle, etten oikein osaa surra kunnolla. Olen ollut ties kuinka monissa hautajaisissa, mutta kukaan todella läheinen ihminen ei ole vielä kuollut. En siis voi edes kuvitella tätini ja Alexin sukulaisten tuskaa, voin vain arvailla miten hirveää se on.

Kaiken surun keskellä olen kiitollinen siitä, että sain edes tutustua Alexiin ja jutella hänen kanssaan muutamia kertoja. Hän vaikutti aina niin kiinnostuneelta kaikesta, mitä hänelle ikinä puhuikaan. En ikinä puhunut hänelle paljoa, niinä kertoina kun hän oli Suomessa, olin pari muutaman vuoden nuorempi ja pelkäsin niin paljon englannin puhumista, että olin aika vähäpuheinen, nyt taas Alex oli jo niin huonossa kunnossa, ettei hän pitkiä keskusteluja olisi edes jaksanut käydä. Viimeisen keskustelumme tulen kuitenkin aina muistamaan, olimme juuri lähdossä Eliisan kanssa tätini kaverille asumaan, kun Alexin kunto oli heikentymässä emmekä tietenkään siinä tilanteessa olisi voineet jäädä tädilleni yhtään pidemmäksi aikaa. Keskustelu oli oikeastaan vain muutaman sanan pituinen, Alex kärsi kivuistaan ja silti hän sanoi minulle, että pitäkää hauskaa, nauttikaa. Ja aivan viimeiseksi hän sanoi "See you!" ja sen muistan aina. Kyllä me vielä näemmekin, siitä olen varma.

Perhaps they are not stars in the sky, but rather openings in Heaven where our loved ones shine down to let us know they are happy.






Goodbye Alex!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Happy Independence Day Finland!

Meillä on aina juhlittu itsenäisyyspäivää kotona syöden hyvää ruokaa ja katsellen tietenkin linnanjuhlia. Tänä vuonna tietysti edessä oli aivan erilainen juhlinta, kun emme jostain kumman syystä itsenäisyyspäivänä Suomessa olleet. Ajattelin, että juhlisimme sitä nyt sitten Eliisan kanssa kahdestaan "kotona" tai sitten ehkä tätini luona. Mutta iloksemme pääsimmekin aivan erilaisiin juhliin, joissa olemme ikinä olleet! Tätini ja hänen kaverinsa olivat saaneet kutsut Suomen suurlähetystöön itsenäisyyspäivän juhliin ja me pääsimme sitten heidän aveceiksi! Ei tarvinnut kyllä kahta kertaa kysyä haluammeko mukaan! ;) 

Juhlat olivat todella mukavat, ruoka ja juomat olivat hyviä ja tunnelmakin oli kiva, kun ihmisiä oli noin 300 sulloutuneena sisätiloihin (kyllä, sinä päivänä tietenkin satoi!). Oli hauskaa kuulla pitkästä aikaa niin paljon suomea puhuttavan ympärillä, tuli ihan kotoisa olo! :D Toki juhlissa oli muitakin kuin suomalaisia ja taas jälleen oli mukava huomata, kuinka aivan vieraat ihmiset tulevat juttelemaan kuin vanhoille tutuille. Lisäksi juhlissa tutustuime VIHDOIN kunnolla muutamiin oman ikäisiin ihmisiin, ihanaa! Juhlien jälkeen lähdimme vielä ulos Eliisan ja yhden uuden tuttavuuden, Pinjan kanssa! Oli todela hieno itsenäisyyspäivä, oli mukavaa kerrankin itse olla kunnolla sitä juhlistamassa, kun tähän menessä olen lähinnä seurannut muiden juhlintaa presidentinlinnassa. 





Uusi tuttavuutemme Veera! 

maanantai 2. joulukuuta 2013

Sekalaista selostusta

Tässä on taas kulunut kivasti aikaa siitä, kun viimeksi tänne jotain kirjoittelin. Täällä on edelleen huippukivaa ja kyllä,olemme edelleen Canberrassa. Olemme tässä parin viikon aikana vaihtaneet asuinpaikkaa suht tiheään, ensin muutimme tätini luota taas hänen kaverilleen ja sitten pääsimme muuttamaan "omaan" taloon, kun pääsimme kuin pääsimmekin house-sittereiksi! Olemme nyt pari viikkoa vahtimassa taloa Melbassa, joka on pohjois-Canberrassa, aika kaukana niistä paikoista, joissa aikaisemmin olemme oleilleet. Mutta ei se mitään, bussilla pääsemme minne vain tosi edeullisesti, kun saimme vihdoin hankittua bussikortit! 

Olemme vihdoin päässeet tutustumaan Canberran yöelämään! Ja tykästyimme kyllä niin paljon, että oli saman viikon aikana kaksi kertaa pakko käydä juhlimassa! No, sama meno ei tule jatkumaan, muuten olemme kohta niiin vararikossa kuin vain voi olla, täällä kun on pakko tulla aina taksilla pois, kun matkat ovat aika pitkiä ja bussit eivät kulje kovin myöhään. Täällä on tapana pukeutua tosi kivasti baareihin, ja siitä minä olen ainakin tykännyt.



Viime viikolla vietimme myös mun nimppareita, Eliisa oli ihanasti tehnyt mulle aamupalaa, ja kerranki heräsi ennen mua! ;) Vietettiin nimppareitani muuten ihan vain Manukassa (yksi tosi kiva pieni kaupunginosa, jossa on paljon kivoja kahvilota ja kauppoja) istuskellen, oli kyllä mukavan rento päivä. Kävimme viime viikolla myös Australian War Memorialissa, joka on rakennettu sodissa taistelleiden australialaisten muistoksi. Paikka oli tosi upea, ja siellä oli myös todella mielenkiintoinen museo kaikista sodista, joissa Australia on ollut mukana. Vietimme siellä aikaa melkein kolme tuntia, ja jos olisimme vielä lukeneet kaikki tekstit, joita oli älyttömasti, olisimme varmaan museossa vieläkin. 


Eliisan luomus!



Sodissa kaatuneiden muisteluseinä


Näkymä parlamenttitalolle

Nyt olemme siis talonvahteina ja samalla kissanvahteina, joskin siinä ei nyt ole ollut mitään vahtimista, koska emme ole kissaa nähneet sen jälkeen, kun sen omistaja päästi sen ulos vähän ennen lähtoään. On tämäkin taas loistava aloitus house-sitting urallemme! Toinen loistava juttu tapahtui eilen, kun tulimme kaupungilta takaisin tänne talolle. Emme jostain syystä saaneet millään ovea auki avaimillamme, yritimme ties kuinka kauan, mutta tulos oli aina yhtä onneton. Ei hätä onneksi ollut tämännäköinen, nimittäin vessan pienenpienen ikkunan sai ulkoapäin auki, ja kukas muu kuin minä pääsin sitten kipuamaan siitä kömpelösti sisään! Onneksi mahduin, aika täpärällä se kuitenkin oli. Miksihän minusta välillä tuntuu, että meitä seuraa täällä koko ajan jonkinlainen surkeiden sattumusten sarja...:D. Ehkä sitten seuraavassa house-sitting paikassa kaikki sujuu vähän paremmin, ainakin toivottavasti! Toiseen paikkaan menemme 18. päivä, eli pari päivää sen jälkeen kun tämä ensimmäinen loppuu. Siellä saammekin vahdittavaksemme kaksi kultaista noutajaa, niitä on kyllä sitten mahdotonta hävittää...

Ainiin, nyt on joulukuu!!!! Ihan hassua, olemme olleet täällä jo yli kuukauden! Täällä on jouluhössötys ihan huipussaan, kaikki kaupat ovat pursunneet joulukoristeita- ja krääsää jo marraskuun puolivälistä asti. Monilla ihmisillä on jopa jo joulukuuset olohuoneissaan, ihan käsittämätöntä! :D No, nyt mekin olemme jo vähän joulutunnelmissa, ostimme joulukalenterit (JOISSA ON 25 LUUKKUA, JEE!!!!!) ja tonttulakit! 



sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Eläimiä ja oleilua

Olemme yhä elossa, vaikka tänne blogiin aika laiskalla vauhdilla uusia kirjoituksia ilmestyy. Mutta ihan kokonaan minusta tämä hidas kirjoitustahti ei ole nyt johtunut, olimme nimittäin VIISI päivää ilman nettiä viime viikolla (kamalaa, eikö?) ja nyt, kun olemme muuttaneet vihdoin tätini luokse, netti temppuilee taas vaihteeksi! Noh, ehkei tämä niin kauheaa ole, nythän sentään olen täällä hyvää vauhtia (hitaasti siis) kirjoittamassa. Olemme nyt nämä viime päivät kierrelleet vähän laajemmalti Canberrassa, etsineet töitä, suunnitelleet asumisjärjestelyitä, hoidelleet käytännön juttuja, KÄYNEET ELÄINPUISTOSSA!!! ja jopa aidoissa australialaisissa grillijuhlissa! Niin ja kävimme jopa Canberran yöelämään tutustumassa, tosin ihan pubissa vaan, mutta oli sielläkin tosi kiva tunnelma, joskin olemme nyt valinneet kantapaikaksemme aika mukavan kalliin paikan...

Olemme nyt siis vihdoin tosissaan etsimässä töitä, ja asuinpaikkaakin pitäisi pikkuhiljaa vaihtaa, emmehän me ikuisuutta tätini luona ajatelleet asua, sehän nyt on selvä. Olemme nyt saaneet loistavan idean asumiseen liittyen, aiomme ruveta house-sittereiksi, eli vahdimme ihmisten taloja ja hoidamme mahdollisia lemmikkejä asumista vastaan. Järjestely on loistava  kummallekin osapuolelle, talon omistajat saavat matkata rauhassa minne ikinä ovatkin lähdössä, eikä heidän tarvitse pelätä, että heidän taloonsa murtauduttaisiin, eikä heidän myöskään tarvitse maksaa lemmikkien hoidosta kalliita maksuja. Me sen sijaan saamme ilmaisen asumisen, eli hyödymme melkoisesti, koska juuri asuminen on täällä se kaikkein rahaavievin juttu. Ja mikäänhän ei estä meitä käymästä töissä samaan aikaan, kun olemme talonvahteina. No, selostan sitten lisää kuinka hyvin tämä käytännössä toimii, kun saamme maksettua liittymismaksun talonvahtisivustolle (uskokaa tai älkää, siinäkin on omat ongelmansa, ongelmia tuntuu pursuavan täällä milloin mistäkin, mutta kyllä me niistä aina ollaan selvitty) ja kun saamme (toivottavasti) ensimmäisen vahdittavan talon!

Pienistä käytännön ongelmista huolimatta täällä on ollut aivan mahtavaa, en kadu hetkeäkään, että tänne lähdimme. Elämä täällä on ihanan rentoa, ja mikä parasta, ihmiset ovat aivan älyttömän ystävällisiä! En ole tavannut vielä kertaakaan epäystävällistä aussia, jopa baarimikot ovat kohteliaita ja puheliaita (samaa en ole ainakaan kovin usein Lahden baareissa huomannut). Tapaamamme australialaiset ovat olleet myös tosi ymmärtäväisiä sen suhteen, että englantimme ei ole täydellistä. Heidän mielestään on tosi hienoa, että puhumme kolmea kieltä, he kun puhuvat (puhun nyt siis vaan tapaamistamme ihmisistä) oikeastaan vain englantia.
Kaks turistia

Ei, me emme tule kuolemaan nälkään.


On täällä näitä aurinkoisiakin päiviä ollut ja niitä on tulossa monta lisää!

Muista tuotteista en tiedä, mutta viini täällä on ainakin halpaa!

Ehdottomasti paras juttu tällä viikolla oli käynti eläinpuistossa, mahdoton eläinrakas kun olen...Puisto oli vissiin jonkinlainen eläintensuojelualue, siellä oli siis vain australialaisia eläimiä. Heti alueelle päästyämme vastassa oli emulauma ja kenguruperhe! Me tietysti menimme heti innoissamme niitä katsomaan, ei meille tullut mieleenkään, että isäkenguru olisi voinut hyökätä kimppuumme, kun niin lähelle menimme. No, ilmeisesti olimme niin pelottavia, että sekä kengurut että emut siirtyivät lopulta hieman kauemmaksi...Näimme puistossa myös koalia, VIHDOIN! En ole varmaan koskaan nähnyt yhtä suloisia eläimiä, emokoala piti pientä koalaa sylissään, kun molemmat nukkuivat puussa!!!! Kun olimme jo lähdössä pois alueelta, näimme vielä toisen kengurulauman, ja pääsimme todella lähelle niitä. Näimme jopa kun pikkukenguru meni emonsa pussiin! Huh, kylläpä jaksan kirjoittaa paljon eläimistä, mutta ne nyt vaan ovat niin ihania, ja tällainen eläinvouhottaja olen aina ollut, ei voi mitään! ;) No, teimme me eläinpuistopäivänä muutakin, kävimme avaruusasemalla, sieltä kuulemma saatiin ensimmäisenä yhteys kuuhun, kun ihminen ekaa kertaa siellä kävi! Asemalla oli ihan mielenkiintoinen museokin.

En kyllä ymmärrä miksi emut lähtivät hitaasti toiseen suuntaan heti, kun me tulimme lähistölle...!


Uusin kaverini!




Voiko söpömpää enää olla?

Avaruusasema


P.S. Kaikki ihanat, joiden osoitteita innokkaasti keräilin ennen reissua, postimerkit on aivan ÄLYTTÖMÄN KALLIITA. Eli kovin montaa korttia ette tule saamaan, harmi kun olin aatellut joka kohteesta aina kortin laittaa, mutta en ehkä koko matkakassaa kortteihin taida käyttää..ELLEN sitten saa jotain tosi hyvää työpaikkaa ;)







keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Aussielämää Canberrassa

Nyt olemme olleet tasan viikon Australiassa! Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti, enkä kyllä sitä yhtään ihmettele, onhan täällä niin paljon kaikkea uutta ja onhan tämä hieman lämpimämpi ilmastokin ihan mukava juttu!;) Olemme nyt siis oleilleet sunnuntaista lähtien Canberrassa tätini ystävän luona. Canberra on paaaljon pienempi paikka kuin Sydney, vaikka onkin Australian pääkaupunki. Kyllä täällä silti elämää on, ihan kunnollisen kokoinen kaupunki tämä Suomen mittakaavassa on n.300 000 asukkaallaan.

Olemme nyt näinä muutamana päivänä lähinnä kierrelleet kaupungilla ja tutustuneet asuinpaikkamme lähiympäristöön. Maanantaina kävimme katselemassa muutamia nähtävyyksiä, jotka olivat lähinnä hallinnollisia rakennuksia, ja niitähän täällä riittää! Kävimme myös museossa (kyllä, luit oikein, mekin harrastamme joskus kulttuuria! ) ja saimme siellä jopa hälyttimet soimaan! Näimme yhtenä päivänä myös kenguruita, ne majailevat aivan asuinpaikkamme lähellä olevalla luonnonsuojelualueella! Harmi vaan etten saanut niistä vielä kuvaa, mutta on tässä vielä muutama päivä aikaa nähdä kenguruita tämän matkan aikana ;).

Olen kyllä tykännyt Canberrasta tosi paljon, vaikkei tämä tosiaan ole mikään ykköskohde, johon kaikki matkailijat haluaisivat. Täällä on kumminkin lämmin ja ihmiset on ihania, se riittää minulle! On ollut myös tosi kiva tutustua ihan tavalliseen australialaiseen arkeen, ei se nyt niin hirmuisesti eroa suomalaisesta arjesta, paitsi että kengät on ilmeisesti tavallista pitää jalassa sisälläkin, mutta minun on ainakin vaikea sisäistää tuota tapaa, joten minun kengät on tälläkin hetkellä tuolla ulko-oven edessä...Ja toinen asia, jota en varmaan IKINÄ tule sisäistämään on vasemmanpuoleinen liikenne. En vaan millään opi sitä mistä suunnasta autot tulevat, joten katson aina joka suuntaan varmuuden vuoksi. Ja arvatkaa vaan montako kertaa olen meinannut mennä autoon kuskin puolelta!

Tollasen voisin ottaa omalle takapihalle :D


Lake Burley Griffin

Parlamenttitalo

En osaa päättää kumman ottaisin - molemmat?


Voisi olla ihan hyvä neuvo mullekin...

National Arboretum




maanantai 4. marraskuuta 2013

Esimakua Sydneystä

Vihdoin sain itseni istutettua koneelle vähän pidemmäksi aikaa, joten pääsen nyt viimein kertomaan tästä matkasta! Olemme nyt siis olleet kohta viikon ajan liikenteessä Suomen ulkopuolella, ihan hullua, vastahan me lähdettiin! 29 tunnin lentomatka oli kokemus, jota en lämmöllä muistele, vaikka palvelu toki pelasi. Minua ei vain ole varustettu sellaisilla unenlahjoilla, että pystyisin nukkumaan istualtani. Joten emme kyllä takaisin ole tulossa yhtään aikaisemmin!

Lennosta selvittyämme pääsimme hostelliin, jossa vietimme 4 ensimmäistä yötämme. Hostelli oli kyllä mielenkiintoinen kokemus, ei sitä nyt yleensä tule jaettua samaa huonetta monen aivan tuntemattoman ihmisen kanssa. En nyt oikein osaan päättää pidinkö siitä vai en, huonoja ja hyviä puolia oli ehkä lopulta yhtä paljon. No hyvä on, asustamme nyt muutaman päivän tätini ystävän omakotitalossa Canberrassa, ja pidän tästä niiiin paljon enemmän kuin hostellista!

Sydneyssä viivyimme nyt aluksi vain 4 päivää, aiomme kyllä palata sinne vielä pidemmäksi aikaa matkamme loppupuolella, kun paluulentommekin lähtee sitten taas sieltä(paluulentoa en kyllä halua vielä ajatellakaan!). Sydneystä jäi näinkin lyhyen oleilun jälkeen tosi myönteinen kuva, kaupunki on jättimäinen, mutta silti siellä oli ihan helppoa löytää paikkoja. Emme tosin kamalan pitkiä reissuja siellä tehneet, koska minulle iski juuri sopivasti flunssa ja yritin sitä sitten parannella. Liikuskelimme kuitenkin hostellin lähistöllä, Chinatownissa ja Darling Harbourissa lähinnä. Nähtävää jäi kuitenkin ihan hirmuisesti, joten Sydneyyn on aivan pakko päästä uudestaan, siitä ei tingitä!

Nyt olemme siis Canberrassa, tulemme olemaan täällä varmaan vähän pidemmän aikaa, tarkalleen emme vielä tiedä kuinka kauan. Töitä rupeamme etsimään varmaan aika pian, toisaalta niitä ei ehkä tällä seudulla niin hirveästi ole tarjollakaan. Otamme tämän alun ihan rennosti! Loppuun kuvia Sydneystä pikavisiitin ajalta, tärkeimmät nähtävyydet (esim. oopperatalo) loistavat poissaolollaan!;)